Kolmanneksi viimeinen viikonloppu takana. Tylsää ei ehtinyt tulla, sillä tehtiin vaikka mitä kivaa!
Ensimmäisenä oli tietysti suklaafestivaalit, joita aloimme odottamaan heti ensimmäisillä viikoilla kun näimme tapahtuman mainosjulisteet. Odotukset olivat korkealla, kun perjantai-iltana töiden jälkeen lähdimme kohti tapahtumapaikkaa. Kvarner-hotellin isoon näyttelyhalliin oli kokoontunut useita suklaavalmistajia (ja vähän muitakin) esittelemään ja myymään tuotteitaan. Hallin parvelta laulettiin ihania joululauluja ja ihmiset painelivat suklaahöyryissään pöydältä toiselle.
Heti tullessamme meille lyötiin tervetuliassuklaat ja aikataulut käteen ja oltiin että jes, hyvä alku. Liikuntasalin kokoinen halli oli kuitenkin aika nopeasti kävelty ympäri ja koska emme halunneet överikalliisiin suklaisiin kuniamme tuhlata, jouduimme laahustaa hieman pettyneinä ulos hallista ulos kylmyyteen (koko viikonloppu on ollut 2-5 astetta vain lämmintä, hrr!).
Onneksi Opatijan jouluvalaistukset ja adventin ajaksi pystytetty luistelukenttä ei pettänyt. Ei kyllä menty luistelemaan, mutta oli hauskaa maistella sitä joulufiilistä, mikä oli vallannut jokaisen kanssapaleltujan. Ihmiset juo täällä glögin sijasta lämmitettyä viiniä. Mun lempparia. Eiku mitä?
Lauantaina olimme ahkeria ja siivosimme sekä kävimme reippailulenkin Sparissa, koska saimme ihanat tyttömme töistä kylään! Teimme itse hamppareita, rupattelimme englantia ja kroatiaa sekaisin ja lähdimme fiilistelemään joulua. Voi kuinka heitä tuleekaan ikävä!! <3 Täällä ihmiset todella juhlivat joulun tuloa ja adventin aikaa, kaikki ovat iloisia ja painelevat kaduilla viinimukiensa kanssa. Äänekkäinä ja aika tilaavievinä, kun kävellään Opatijan ei-niin-leveitä kävelykatuja. Mutta kaikilla on silti kivaa, ja mikä parasta - ihan kohta on JOULU!!
Sunnuntaina keräsimme viimeiset voimamme ja lähdimme marssimaan kohti aikamoisen mäen päällä olevaa kirkkoa ja sitä ympäröivää kylää, Veprinacia. Kiipeämistä oli noin 500 metriä ylöspäin. Kun välillä ottaa vielä ylimääräisiä pyrähdyksiä portaissa ylös alas, sai oikein mukavan tuntuman siitä, mitä tarkoittaa mäkitreeni. Kiipeäminen oli kuitenkin vaivan arvoista - kerrankin Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, Veprinacin kylä on ihana ja kirkolla meitä odotti koira, joka hengasi siinä pihalla yksikseen ja söi kiviä. Ja leikki meidän kanssa ja otti rapsutuksia vastaan ihan mielellään. Saatiin taas koiraikävää laskettua, mutta vain vähän. Hula ja Anton, ikävöimme teitä emmekä ole unohtaneet, vaikka toisia koiria vähän rapsuttelemmekin! Keskityimme tähän koiraystävään sen verran, että kuvat itse kirkosta jäi minimiin. Mutta nätti se on.
This last weekend was about chocolate festivals, that we'd been waiting ever since we first saw the posters in September. Long time ago, we could say. Was it worth waiting? Well, the atmosphere was so full of Christmas joy, laughter and chocolate, that yes, it was. Still, neither of us bought any chocolate products. Doesn't mean we haven't eat any this weekend. We got our dear girls from Thalassoterapia to visit us and eat hamburgers, that we made ourselves. Could it be better? We haven't chill out with other exchange students so much, cause they are in the university, we are working every day. But we got to know some amazing Croatians, that we will miss so much when we leave.. <3
On Sunday we visited Veprinac, the village in the hill. We climbed and climbed, and it was worth it - Sun was shining from a bright sky and we met this great buddy, who ate rocks and loved to play with us. Miss you, doggo!
Lähestyvän joulun kunniaksi päivän biisinä on Sian Santa's Coming For Us! https://www.youtube.com/watch?v=V3EYjVPRClU
- Joanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti