perjantai 22. syyskuuta 2017

Dobro jutro, kako ste?

Harjoittelu on alkanut. Rauhallisissa merkeissä onkin.

Thalassotherapia. Seinäjoen keskussairaalakin oli hieno harjoittelupaikka, mutta emme valita tästäkään.
Keskiviikkona polvet tutisten seistiin taas Opatijan ruuhkabussissa ja otettiin bussiasemalta suunta kohti Thalassotherapiaa. Voi jestanpoo että jännitti! Ei tiennyt yhtään mitä meiltä odotetaan, tiedettiin vain että edelliseen suomalaisvaihtariin oltiin kovasti tykästytty. No pressure, sanoi opettajatutorimme Kristijan. Hymyillen sen näköisenä, että parempi olla hyviä.

Noh, loppupeleissä meiltä ei sitten odotettukkaan yhtään mitään (vielä). Ollaan ensimmäiset päivät lähinnä ihmetelty ja seurattu, mutta eilen jo saatiin tehdäkkin. Paikka on itsessään tosi kiva ja työkaverit ovat todella kivoja! Fysioterapia täällä on aivan toista kuin kotona, käytetään paljon manuaalista käsittelyä eli hierontaa, mobilisointia ja passiivista venyttelyä sekä erilaisia fysikaalisia hoitoja kuten sähköä, ultraääntä yms. Varmasti tullaan täältä viisaampina pois ainakin noiden fysioterapian osa-alueiden osalta. Niin ja kroatian kielen, nyt on jo numerot, perustervehdykset ja vähän fysioterapiasanastoa (melkein) hallussa.
Rantsulla kattomassa auringonlaskua. Oli aika nättiä.
Kroatialainen hyvin rento ja "flexible" ilmapiiri on pikkuhiljaa alkanut tarttua. Kristijankin sanoi, että Suomessa asia taitaa olla toisin - täällä ihmiset lähtee töiden jälkeen porukalla ex-tempore kahville ja hengailevat yhdessä silloin kun aikaa sattuu olemaan, kun Suomessa varataan kyläilyyn aika melkein kalenterista. Tottavie, allekirjoitan. Tässä on huomannut yhdessä jos toisessa asiassa, kuinka varautuneita me finskit ollaankaan. Tai siis minä ainakin. Harjoitteluohjaajalla ei selkeästi ole mitään omaa tilaa, kun tulee nenäkkäin selittämään jotain asiaa. Ja eihän täällä ole edes mustikkamätästä johon istahtaa huomatakseen kumppareitten olevan täynnä kusiaisia. Maitokolmion kevytmaitopurkit on kotiinpaluun kauppalistan kärjessä ja Ruispalat myös. Ei ole ihan helppoa olla suomalainen Kroatiassa.

Siitä huolimatta se hyvä fiilis on vahvistunut, että kaikesta koti-ikävästä, ihmeteltävästä ja pitkistä päivistä huolimatta tämä taisi olla aika hyvä idea. Voi pojat, kahtokaa vaikka näitä kuvia eiliseltä reissulta, kun löydettiin hiekkaranta ensimmäisen kerran!!



Eilen käytiin jo yhtä kämppää Opatijassa katsomassa, ja täytyy sanoa että enään ei tarvitse murehtia kämppäasiaa - jos tämän aamun toinen tsekattava kämppä ei ole vielä parempi, otamme tuon eilisen! Tämän aamun kämppätsekkauksen jälkeen otamme bussin Pulaan Istrian niemimaan nokkaan. Hurja suunnitelma on myös vuokrata auto ja lähteä ajelemaan Krkin saarta ympäri visitoiden ainakin Krkissä ja Baškassa. Jos uskalletaan.

EDIT// I forgot the English part, so sorry!! Here it comes, a bit too late but still :)
We started our practice in Thalassotherapia on Wednesday. The place is good, people is great - we can't wait to get really started. We have been almost only watching these first days. And yeah, learning some croatian!

I'm suffering for a culture shock, you know us Finns. People come too close and you can't enjoy your morning milk with a rye bread. Really it's nice, but it's been good to see how different cultures we really have when it comes to social relationships and many, many more things. Best thing is, that this whole exchange has started to feel like a very good idea despite homesickness and everything. This is going to be gooooood!

Our weekend plans include a day trip to Pula and maybe renting a car to check out the island of Krk.  And just chilling after the first exhausting but wonderful week.

- Joanna

Biisivinkkinä hyvä kuvaus meidän toissapäivän illasta, kun vähän väsytti.

https://www.youtube.com/watch?v=PWmfNeLs7fA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti