Ihan luolamiehinä Sloveniassa ja vähän muuallakin

Viime viikonloppu hurahti ohi kuin siivillä. Torstaina istuimme bussin kyytiin Rijekaan, jossa yritettiin käydä tapaamassa poliisisetää. Emme olleet riittävän epäilyttäviä, että olisivat meille puhuneet - yritettiin selvittää tarvitseeko meidän jotenkin ilmoittaa täällä olostamme. No, poliisilaitos olikin poikkeuksellisesti suljettu muutama tunti ennen virallista sulkuaikaa iloiseksi yllätykseksemme, joten marssimme hakemaan bussikortteja, joilla pääsemme ajelemaan Rijekan ja Opatijan väliä nyt noin parillakympillä kuussa niin paljon kuin sielu sietää!

Ja olihan sinne Rijekaan muutakin asiaa - siskoni ja hänen miehensä Jenni & Jussi tulivat muutaman päivän varoitusajalla ensimmäiselle ulkomaanreissulleen, vuokrasivat auton ja ajoivat Zagrebista Rijekaan ilman nettiä ja GPS:sää. Hatunnoston arvoinen suoritus, täytyy sanoa! Lisäksi he toivat mukanaan myös oman Juhani. Muutama ilonkyynel saattoi tipahtaa ja vaihdettiin aika valtavat halit. Käytimme maailmanmatkaajat syömässä Boonkerissa (taas pasta carbonaraa, nam) ja ajelimme Rijekan keskustan läpi Opatijaan. Jussi ohjeisti Kian Rijekan keskustan läpi, kuin olisi ennenkin täällä ei-niin-suomalaisetyyppisessä liikenteessä ajellut. Mutta lisää oli tulossa.

Kasa perholaisia ja yks virolainen Sloveniassa. Hyvä jengi siis!

Perjantaiaamuna starttasimme kohti Sloveniaa ja Škocjanin luolia. Matkaa luolille kertyi noin 60km Opatijasta. Luolat ovat syntyneet karstimaahan, jota Sloveniasta ja Kroatian pohjoisosista löytyy. Luolat ovat Reka-joen aikaansaannosta, joka virtaa luolan pohjalla. Kiersimme noin kaksi tuntia kestäneen opastetun kierroksen luolassa, ja voi pojat, ei voi muuta sanoa kuin että käykää. Vaikka asiasta tehden varaatte lennot Ljubljanaan ja kipaisette tuolla luolissa. Oli aika epätodelliset maisemat, kun tuijotettiin alas maanalaiseen kanioniin, jossa Reka virtasi. Korkeutta tuolla kanionilla on korkeimmillaan noin 140 metriä, leveyttä 60 metriä. Näkemisen arvoista! Luolissa ei saanut ottaa kuvia (ja minähän en ottanut, en varmasti :)), joten joudutte tyytymään näihin muutamiin ulkopuolelta ja luolan suulta napattuihin kuviin.

Ylhäällä näkyy vähän tippukiviä, jotka olivat tosin aivan tosi pieniä verrattuna niihin, mitä syvemmällä luolassa nähtiin.

Reka-joki

Sloveniasta huristeltiin käymään toisen kerran Triestessä, että saatiin maailmanmatkaajille useampi maa listalle, missä ovat käyneet. Triestessä vietettiin kuitenkin siestaa ja Italian liikennekulttuuri jyrkkine mäkineen ja mutkineen oli aavistuksen liikaa vuokra-auton kanssa, joten kävimme hieman kaupungin ulkopuolella kahvilassa tankkaamassa itsemme kotimatkaa varten. Ja siis ajettiinhan me keskustan läpikin, ja takapenkiltä sen seuraaminen oli varsin hauskaa! Propsit siis kuskille hyvästä suorituksesta. Yhteensä kilometrejä tuli perjantain reissulla noin 170, joten aika vähällä matkaamisella saatiin kaksi maata tsekattua ja nähtyä paljon.

Suunnitelma kartalla. Ei huono.

Kukaan Jussin tunteva ei voi uskoa, miten se antoi töötin laulaa Triesten keskustassa.

Lauantaina marssimme kävelylle Opatijan rantaviivaa pitkin. Jenni sai ajan kulumaan hienosti etsien tammenterhoja ja käpyjä salakuljetettavaksi Suomeen. Hemuli on aina Hemuli. Kävelyn ja jäätelötankkauksen jälkeen lähdimme veneretkelle, jonka vuokranantajamme ystävällisesti tarjosi koko porukalle! Hänellä on vene, jolla tekee turistiajeluita. Vietimme siis nelisen tuntia merellä ihastellen Istrianlahden maisemia. Tarjolla oli myös lounas ja ilmaiset juotavat - ja meidät tuntien mehän juotiin. Pari lasia limpsaa. Lounaasta mainittava sen verran, että kokonainen fisu kertakäyttölautasella tarjoiltuna sai meidät siskokset hipsimään takaisin laivan "yläkertaan" maisemia katsomaan. Toiset yrittivät urhoollisesti syödä ja kai tykkäsivätkin. Yöh.

Meidän venonen sekä Aurinko.

Sunnuntaiaamuna istuttiin neljän maissa vuokra-Kiaan ja lähdettiin ajamaan kohti Zagrebia. Heippahalit ei olleet ollenkaan niin kivat kuin torstai-iltana, mutta ihanaa, kun pääsivät käymään, edes muutamaksi päiväksi! <3 Saimme reissaajat turvatarkastuksen läpi, ja lähdimme itse tutkimaan Zagrebin keskustaa, sillä bussi takaisin Rijekaan lähti vasta iltapäivällä. Kaupunki oli ihanan hiljainen ja tunnelma oli seesteinen - ehkä se johtui sunnuntaista, mutta silti fiilis oli ihana!

Viikosta ei sitten suurempaa olekaan kerrottavaa. Ollaan käyty töissä ja painittu opparisuunnitelman ja muiden kouluhommien kanssa. Onneksi viikonloppu on täällä taas, heti huomenna!

Last weekend was full of activities. My sister, her husband and my dear boyfriend came from Finland for a visit. I can almost say for a surprise visit - and it was a surprise for them too, because they decided they are coming on Monday and were here on Thursday evening.

On Friday we visited Slovenia and the Škocjan caves. It was unbelievable. Really, everyone should see that kind of place at least once! Sadly we were not allowed to take pictures in there, so we can't show what we saw - and in fact, the pictures would be nothing compared to the real thing. From Škocjan we drive with their rental car to Trieste. It was such an exciting thing to sit in the backseat of the car - I'm not so sure about how Jussi felt about driving. But it was fun to watch!

Saturday was made for a walk in the beach, ice-cream and also a boat excursion in front of the Opatija Riviera. Not bad, I would say. Sadly the Sunday morning came too quickly and we left to Zagreb to be their navigators. It wasn't that easy to let them go, but it was still nice that they were here! <3 This week has gone very quickly with work and school stuff, but luckily it's Friday tomorrow!

ps. Kroatiaksi juha tarkoittaa keittoa. Työpaikalla ovat silminnähden ilahtuneet, kun olen kertonut seurustelevani keiton kanssa.