Porrastreeniä kroatialaisittain sekä päivittäiset lounastreffit Struudeli-Jaskan kanssa.

Niinkuin taidettiin jo aiemmassa postauksessa mainita, ollaan liikuttu molemmat paljon enemmän täällä kuin Suomessa. Toki jo ihan arkiliikuntaa työmatkojen ja kauppareissujen parissa tulee tavallista enemmän, mutta ollaan myös käyty salilla ja lenkillä ihan hyvää tahtia.

Tänään lämmin sää ja aurinko ei houkuttanut hikoilemaan salille - päätettiin tehdä se ennemmin salin ulkopuolella nousevissa portaissa, joissa laskettiin olevan n. 120 porrasta. Niitä me sitten juostiin täysiä kymmenen kertaa ylös alas.

Eikun oikeasti tehtiin näin:

- 80 porrasta kävellen muutaman kerran lämmittelyksi
- 30 porrasta tasahypyt x3
- Kvaak kvaak x3 (Tikis -sivulta etsin näitä mahdollisia liikkeitä ja tämä oli nimeltään kvaak kvaak. Ei saa siis syyttää meitä. Noustiin portaita kuin ankat, kyykkyasennossa. Omaksuttiin etenkin se ankan ulkomuoto)
- Askelkyykyt x3
- Portaat ylös sivuttain, molemmin puolin
- Vedot: 2x 80 porrasta täysiä ylös astuen joka portaalle, 2x vapaalla tyylillä.

Ja kyllä me hikoiltiin niinkuin possujen kuuluukin!

Tämän treenihetken jälkeen marssittiin Spariin ostamaan jäätelöä ja vähän muitakin elintarvikkeita. Siellä sitten mentiin sivuaskelilla ja nojattiin hyllynreunoihin, kun vielä meinasi vähän vatsassa kuplia lopun vedot. Mutta kyllä teki hyvää (ja jäätelökin oli hyvää!!)

Iloiset porrasmonsterit tässä terve

Tämä viikko on taas hurahtanut puoliväliinsä kuin siivillä. Harjoittelussa on ollut viimeviikkoa hiljaisempaa, ja ollaankin keritty opettelemaan kieltä hyvin. Tuntui hyvältä, kun työkaverit kertoivat yllättyneensä siitä kuinka paljon ollaan opittu ja miten hyvin osataan ääntää. Myös mummelit, jotka eivät englantia puhu, ovat lämmenneet meille kun osataan sanoa "käänny oikealle kyljelle" (okrenuti se desno bok) tai "jalka ylös ja koukista polvea" (noga gore i saviti koljeno). Ja kyllähän mekin ollaan ihmetelty, miten tämän kielen oppiminen käy helpommin kuin ruotsi peruskoulussa. Kun kieltä joutuu käyttää ja sitä kuulee päivittäin, kyllähän sitä oppii! Kieliopista ei ole hajuakaan - mutta ei tarvikkaan olla. Meitä ymmärretään ja me ymmärretään jo vähän, ja se riittää.

Loppuun vielä kuva Struudeli-Jaskasta, joka on tällä viikolla tullut joka päivä kanssamme lounastauolle, kun olemme syöneet ulkona terassilla auringonpaisteessa. Jaska maistoi maanantaina palan juustoa meiltä, ja vastavuoroisesti on nyt tiistaina ja keskiviikkona tuonut meille sisiliskon, josta syö jaloissamme vain puolet. Ystävällinen Jaska! Nimensä hän sai meidän muistisäännöstä: matto on kroatiaksi strunjača ja tämän muistamme sanasta Struudeli-Jaska. Sillälailla!

Today we did a wonderful workout in the stairs near the gym we are going - it was too sunny and warm to sweat inside! Afterwards we were so exhausted in the grocery that we looked like we were drunk. But it was great!

This week we haven't had so many patients as last week, so we've been practicing Croatian language. They even say they are surprised that we've learnt so much. So nearly Croatians, I would say.

In the end there's few pictures of our lunch-time friend, Struudeli-Jaska. He's nice, but we are not so excited about his lunch choices, that he's introducing us. He always leaves half of the lizard for us, but we have refused politely.

Doviđenja!

- Joanna