sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Not all classrooms have four walls

Yhtäkkiä edellisestä postauksesta on mennyt viikko. Samaan aikaan tuntuu, että täällä ollaan vielä ikuisuus mutta toisaalta ensimmäiset kaksi viikkoa on menneet niin nopeasti, ettei tohdi edes ajatella sitä joulukuun tulevaa fiilistä, että mihin tämä kaikki aika meni.

Jos tämän hetken merkit pitää paikkansa, se aika on mennyt lenkkeilyyn ja uusien huisien maisemien bongailuun, Konzumissa, Sparissa ja Tommy's Marketissa pussipastojen vertailuun sekä Milka-jäätelön syömiseen rannalla. Ai niin ja harjoitteluun. Voisi mennä huonomminkin.


Tiistaina käytiin hakemassa salikortit. Siellä ollaan sitten viikolla pariin kertaan käyty kolistelemassa (ei tosin vielä meidän painot ole paljoa kolahdellut). Lenkkeilyäkin on tullut harrastettua, kun lenkkimaisemat ovat varsin inspiroivat. On tullut liikuttua ihan eri tavalla kuin kotona - on hyvä kun on tsemppaaja koko ajan mukana.



Tämä viikonloppu meni hujauksessa ohi. Perjantaina oltiin illalla jäähyväiskokiksilla, kun meidän kanssa nämä ekat viikot Thalassoterapiassa vaihdossa ollut turkkilaistyttö lähti lauantaiaamuna takaisin kotiinsa kolmen kuukauden jälkeen. Juteltiin kotiinpaluusta ja Gizemin kodista. Kun lähdettiin, todettiin molemmat melkein yhtä aikaa kuinka kiitollisia saadaan olla siitä että koti on turvallinen paikka ja saamme ihan vapaasti tehdä mitä ikinä tahdomme ilman, että joku kyttää, kieltää tai vaikuttaa siihen mitä teemme, kenen kanssa ja milloin. Aina sen on kai tiennyt, muttei koskaan oikeasti tajunnut tällä tasolla. Ja se, että kotiinpaluuta odottaa tietäen että seikkailun jälkeen koti on edelleen se turvallinen ja rakas paikka, on aika arvokas juttu eikä kaikilla ole samoin.

Team Erasmus!
Jäähyväiskokiksilla ei ole tapana loppua kymmeneltä illalla joten yöunet jäi taas vähän turhan lyhyiksi, kun aamulla piti jo herätä siivoamaan ja pakkaamaan kamat. Oli muuttopäivä! Vaikka asunto olikin hyvällä paikalla niin Rijekan keskustassa kuin mahdollista, ei itse kämppää varsinaisesti tullut ikävä. Nyt ollaan Opatijassa ihanassa kaksiossamme, ja molemmille on omat (vuodesohvakin kai lasketaan?) sängyt. Voidaan ruokapöydässä istumisen tai sängyllä löhöämisen sijasta valita myös sohvalla istuminen. Meillä on myös paistinpannuja, leivänpaahdin ja ASTIANPESUKONE. Parasta!

Heipähei Rijeka
Eilen ei sitten muuton ja tavaroitten järjestämisen jälkeen jaksettu paljoa muuta kuin löhötä rannalla ottamassa aurinkoa ekan kerran tälle kesää ja vahdata Netflixiä. Olin varautunut siihen että voin katsoa kaikki suomalaiset sarjat Areenasta tai muualta, mutta eihän niitä näytetä ulkomailla! Jää Idolsit ja Gladiaattorit näkemättä :( Netflix tuli kuitenkin ja pelasti, nyt olen saanut katsoa Outlanderiä. Voisi reissata seuraavaksi vaikka Skotlantiin. Iso peukku tuolle sarjalle, jos ei vielä ole tuttu!

Suddenly it's been a week since the last post. At the same time it feels like we'll never go home again, and on the other hand the time passes so quickly that soon we'll be wondering how to get all our luggages to the airport without losing our minds.

Our week consists of work, eating Milka ice-cream on the beach and shopping some pasta. On Tuesday we got cards to the gym, where we have been doing some very hardcore training. Blood, sweat and tears. I mean only tears. But hey, it's better to at least try, right? We also had to say goodbye to our Turkish friend Gizem, who's Erasmus internship got to it's end. We only got nearly two weeks time but still we felt like we've been friends whole summer. Miss you! <3

Yesterday was the day of moving into Opatija - the lucky day! We have now our own beds, frying pan and even a dishwasher. Oh the amount of luxury! We've been eating ice cream on the beach, having long walks and quality time with Netflix. After this easy and relaxing weekend it's time to get prepared to a new week and make some plans for the next week!

- Joanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti